Kaikki mun kaverini tietävät sen, että mulla on Aspergerin oireyhtymä. Tiedän sen itsekin, mutta yhtä asiaa en siinä aio hyväksyä, nimittäin sitä, kun tuijottelen kaikkia ihan urpon näköisenä. Sehän on selvää, että se kuuluu Aspergerin oireyhtymään, mutta minulle se ei kuulu. Ei ainakaan, kun olen jo neklikymppinen. Jos olisin lapsi, ymmärtäisin sen, mutta ei nyt, nyt ei heru tippaakaan ymmärtämystä. Urpoilu loppuu nyt!!!!