Ei kyllä ole koskaan kokenut mitään niin hienoa! Vesku huomaa munkkisokerin, Vladimir hymyilee ja puistelee päätään, taas on Kuirolla käyty! Mieli on korkeella, ja mahtavaakin on ollu, miten tällaisia päiviä voi tulla! Pikkuhiljaa alan siirtyä paikkuriin, tuttujen kuljettajien vietäväksi. Ja mä tiedän ainakin muutamia kuljettajia, jotka tahtovat minut jo takaisin. Mikä saa taas suun messingille? Kansalaisopiston alkaminen tietenkin!