Tänään oli just sellainen päivä! Olin ensin aika ihmeissäni, istuin vain hiljaa keskittyen tuijottamaan kaunista auringonlaskua paikkurin ikkunasta. Puoli viiden vuoro oli Sirkkulasta lähtiessä tosi hiljainen, mä olin ensimmäinen, joka tuli siinä kierroksessa kyytiin. "Mihin taas?" kysyy Vladimir multa, on tää vaan niin mahtavaa. Törmäsin kurssikaveriini Kristaan, toivoin hänen tulevan jo seuraavalle ranskan tunnillemme. Sanoi kyllä tulevansa, jos ei mitään ihmeitä ole. No, täähän on tosi mukavaa!