Juu, näinhän siinä kävi, että mä pääsin toista kertaa Kokkilan lossille merituulen pitäessä minua hyvänä. Ari, lossinkuljettaja, kyseli multa, minne olen menossa, jätskipuikon sain auki ennen lossille menoa, syötävää riitti niin lossille kuin linja-autoonkin. Takaisin tullessa olin epävarma, miten pääsisin täysinäistä lossinkantta pitkin takaisin linja-autoon, mutta siihenkin Arilla oli konsti, millä pääsisin turvallisesti. Fiilis oli tosi mahtava koko päivän, aamusta asti sain nauttia hyvästä fiiliksestä, kyllä sitä kelpasikin tehdä, mukavaa! Angelassakin oli tosi mukavaa olla, kuvattavaa riitti!