Vähän tosin jäi harmittamaan toi pieni keskiviikon töppäys, mutta pianhan mä sen unohdin! Onnekseni se ei maailmaa kaatanut, kun pari harkkaa vielä on. Torstain sain hyväksi sillä, että nautin kivasta päivästä, en antanut töppäykseni haitata. Kävin palauttamassa levyn, josta mulla oli palautusmuistutus. Kuljettajanvaihdon aikana naureskelin sitä, että miten toinen voi huomata sen, että mulla on kissankarvoja fleecessä. Olin vaan napannut sen enkä ollut arvannut, että kissankarvoja olisi. Mutta kun fiilis on se mahtava, mikä se on ollu tähänkin asti, kaikki on hyvin! Näin Vällärin perheen Perniöstä, Antto nappasi minun repustani kiinni. Oli mukavaa!