torstai, 11. syyskuu 2008
Onnensiruja tälle päivälle
Seisoin muutaman minuutin tätini haudalla, muistin, miltä se oli tuntunut kaksi vuotta sitten uurnanlaskun aikoihin. Silloin tunne oli aika tavalla erilainen kuin nyt. Mutta kuitenkin olin tosi iloinen, sydämeen hiipi iso ilo, joka pysyi siellä koko matkan, myös kierroksilla.
Nero oli tosi tyytyväinen palatessani kotiin, hän alkoi heti kehrätä täysillä kierroksilla. Jotenkin minusta tuntui, että Hannele-tätini seurasi kulkuani. Niin minusta oli tuntunut silloin, kun laskimme hänen uurnaansa, mutta nyt se tuntui ihan selkeästi. Nyt tiedän, että elämä on tässä ja nyt.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.