Oli mulla kyllä niin mahtava toi sunnuntai, kun olin Angelniemellä.  Tän vuoden ekan lossikerran muistaa ainakin siitä, että oli niin älyttömän kova tuuli! Seistessäni lossin kannella olin puristuksissa autojen joukossa, lossinkuljettaja Andrei neuvoi minua odottamaan, että autot menevät ensin. Ja kun mä poistuin lossista Veijo töräytti matkailuautonsa torvea, Pekka ja Veijo olivat siinä kohdassa silleen, että näkivät mun tulon. Kuinka mahtavaa mulla oli, viime vuoden muistot tulivat mieleeni huiskuttaessani kättäni Pertille, kuinka hienoa soututapahtumassa mukana oleminen oli silloinkin! Ihan samalta tuntui ottaa kuvia, tosin uudemmalla kameralla tällä kertaa. Hienot kuvat tuli!