Tänään oli vielä unirytmi aika sekaisin, mutta kyllä mä uskoisin, että saan suurimman osan univelasta pois viikonlopun aikana. Aamulla ihmettelin pöytälampusta kuulunutta vaimeaa rätinää, katoin oikein tarkkaan, sammuuko se kokonaan vai saanko sen vielä palamaan. Syyllinenkin löytyi heti, Nero oli maannut lampun katkaisimen päällä! Aikamoinen kissa, kun osaa kirjoituspöydän pöytälampunkin sammuttaa! Kaiken lisäksi se oli ainoa valo, mikä mulla oli aikaisin aamulla päällä, en ollut ihan vielä siinä kohdassa ehtinyt laittaa pianonpäällyksen lamppuun valoa. Saa sitten nähdä, opinko käyttämään meidän uusia langattomia puhelimia, kun sellaisetkin äiti meille hankki. Mä otan toisen itelle, äiti ottaa toisen yläkertaan. Hauska päivä tuli taas tästäkin!