Iltapäivällä kävin viel kaupungilla, en saanut pysäytettyä itseäni, että olisin ehtinyt vastata Vladimirille, minne olen menossa. Tuntui, että jaloissani ei ollut minkäänlaista vaatimusta, että olisin pysähtynyt sille kohtaa, missä ystäväni on. Fiilis oli kuitenkin tosi upea ja mahtava kaikin puolin. Tänään oli kyllä vahva fiilis siitä, että osa päivästä tulee hyväksi. Mutta vielä sitä jaksoi juosta koirien kanssa, sehän oli niin mahtavaa! Ja jalat kipeinä, polveen vihlaisi aika tavalla hypätessäni paikkurin askelmasta ylös. Mutta tää koirien kanssa juokseminen, se on mukavaa!