Vaikka päivä oli muuten hyvä, ranskan tunti ei mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Kotiin tullessa en antanut sen haitata, tiesin kyllä, että en pärjää sanelukirjoituksessa, en vaikka yrittäisinkin. Kissa oli onnellinen tullessani kotiin, heti tuli mua morjenstamaan. Iloinen mieli jäi, kun vielä loppuviikkokin olisi yhtä hyvä kuin viikon kaksi ensimmäistä päivää! Onneksi tulee näitä hyviä juttuja vielä monena päivänä!