Odottelen taksia, joka vie minut Kiikalaan, Salon seurakunnan kehitysvammaisten kirkkopyhään. Siellä minua odottaa kaksi iloista tehtävää, juuri ne, joihin sain arkkipiispan siunauksen edeltäneessä viikkomessussa Salon kirkossa. Tekstinlukijana olemista jännitin kaikkein eniten, kun en ollut sitä koskaan aikaisemmin missään tehnyt, mutta kaikki kehuivat minua aivan kamalasti! Olin luottavainen ja tiesin, että kyllä se viikkomessun siunaus kantaa minut. Eikä minua haitannut edes se, että oli pientä sähellystä laulun aikana, minä pysyin loistavasti nuotissa, sitä en olisi ollenkaan uskonut! Mutta näin hienosti meni!