Aamulla nousin hiukan ennen seitsemää ylös, kyllä mulla oli paikat kipeinä! En tajua, miten olinkin onnistunut kipeyttämään selän, niskan ja hartiat, kaikki oli ihan kunnolla kipeinä ja jumissa. Mutta ihan hieno näytti tästäkin päivästä tulevan. Olin niin iloinen kaupungilla kulkiessani, tuntui ihan mahtavalta, kun vielä selviän tän viimeisen evakkoyön, sitten on siitäkin selvitty. Neljä viikkoa meni niin nopsaan, etten voi vieläkään oikein tajuta, miten se onkin mennyt näin pian! Tässä nyt ollaan, hyvillä mielin ja mennään kohti uutta viikkoa. Ensi Naarilan-kerralle löytyi runo, löysin sen heti ensimmäisestä käteeni osuneesta kirjasta. Äidin avustuksella, mutta kuitenkin! Se ensimmäinen käteeni osunut kirja, minkä otin, oli mun kaikkein tärkein kirjani, sain sen äidiltäni joululahjaksi!