Tuntuu aika ihmeelliseltä, että on vielä yksi kerta Naarilassa jäljellä. Mulla oli jo vähän haikea mieli tänään, mutta kyllä se haikeus hiipii tosi kovin ensi viikolla, kun se viimeinen kerta on. En kerennyt lausua runoani Naarilassa, mutta linja-autossa matkalla kotiin, siinä kohdassa ehdin ihan mukavasti. Olin liikuttunut lausuessani sen, toivoin tietysti, että kaikki samat ihanat ihmiset jatkaisivat myös ensi kesänä. Kyllä mä odotan ihan samalla tavalla ensi kesää kuin tätä kesää odotin, tosi onnellisena olen saanut mennä koko kesän läpi, iloiten ja nauttien!