Oli taas varsin iloinen päivä, Vesku oli pitkästä aikaa paikkurissa ja mua huvitti se, kun hän oli ajatellut mun lähtevän Taalintehtaalle. Hauskinta siinä oli se, että kun olin itse suunnitellut, etten lähtisi Perniötä kauemmas, en ollut edes sopinut mitään kummieni tai kenenkään muunkaan Taalintehtaan tuttavan kanssa. Kerroin tän myös Jarille, ihmettelin, miten voi ajatella mun lähtevän toiseen suuntaan kuin mitä itse suunnittelin. Lauantaina olen myös ehtinyt valmistautua sunnuntaiseen Salon seurakunnan kehitysvammaisten kirkkopyhään, iloiten otan vastaan sen, mitä se tuo tullessaan. Kaikki on vaan plussaa ja iloa, ainakin minulle!