Niinpä, tossa sitä aamupäiväkympiltä hurruutettiin Suokkaan Mikon kanssa kaupungille tulemaan. Ihan mukavaa oli, jotenkin tuntui haikealta ajatella, että olisi melkein viimeinen päivä, kun näin kivasti pääsee kulkemaan. Eihän se tietenkään haittaa, mutta aina siinä on pieni mielen päälle hiipivä haikeus ihan joka kerta. Se mua hieman harmittaa, kun muu osa Saloa jää kesäksi mottiin, mutta se kestää vain pari kuukautta. Mukavaa ja iloa, sitä riittää!