Sinitiainen kävi meitä katsomassa, ajattelin, onko sillä meille asiaa. Varmaankin oli liittyen talviruokintaan. Laskiessani sitä parvekkeen ikkunasta ulos se nokkaisi minua sormeen pienellä nokallaan. Tänään olen vaan ollut, ottanut ilon irti ihan vaan olemisesta. Mutta kyllä se on ollut tosi ihanaa, kun lintu tulee nokkaisemaan minua, on mukavaa kuunnella niiden ääntä. Kaikkein hienointa oli, kun tiainen istui selkänojalla ja ihmetteli, pääseekö se ollenkaan pois parvekkeelta. Siinä vaiheessa mä katsoin, että se pääsee pois. Olemisesta on saanut nauttia, kyllä tää tästä menee ihan mukavasti!