No sehän se oli, ihan huikeen hieno! Penkkariajelun aikana en Olgaa nähnyt, mutta tunsin vahvasti omien penkkarieni muiston läsnäolon. Hyvä tavaton, niistäkin on jo 20 vuotta, ihan ihmeen pian on aika hurahtanut menemään! Ja mä vaan olen tässä ja ihmettelen, miten voin olla niin hölmö, että en ole ajan menoa huomannut! Ja tänään sitte Sirolan Jarin kans tienvarteen, ajattelin, että voi helkutti, miten huiput penkkarit oli!