Matkatessani kotiin en voinut ymmärtää sitä kaikkea, mitä olin päivän aikana kokenut, olin vain niin onnellinen. Lauloin messulaulukirjasta löytämäni laulun, jota en ollut vielä koskaan laulanut missään tilaisuuksissa. Ollikkalan autossa lauloin sen niin hiljaa, että vain Jashar kuuli sen, olin ainoastaan iloinen, kun sain toiset iloisiksi. Muistin, että olin Porin reissullamme luvannut Kaarinalle ja Ritvalle tulla kirpputorille, kun oli heidän vuoronsa kahvittaa. Ja pakkohan siinä oli tehdä kuin oli luvannut!