Oli tänäänkin tosi hyvä mieli, Vladimir kysyi taas moneen otteeseen, minne olen menossa, ensin yhden aikaan Sirkkulaan mennessä ja toisen kerran varttia vaille kolme kuljettajanvaihdon jälkeen. Kummallakaan kerralla en muistanut, minne olen menossa, en vaikka olisin mitä tehnyt. Kyllä siinä saa väliin pinnistää aivojaan aika tavalla, sittenkään ei tahdo muistaa. Kyllä sen yhden kierroksen aikana muisti, mutta kuljettajanvaihdon jälkeen tuntui, ettei aivot riitä. Fiilis oli tosi mukava, kaikki hyvin!