Jotain oleellista tähän viikkoon, jotain hauskaa ja mahtavaa. Kaffemukissa oli taas niin mukavaa, kun yhdessä saimme olla. Nyt päätin senkin, että en hakkaisi pöytää ihan niin paljon kuin olen muutamana viime kertana tehnyt. Ja kaikki se on johtunut ihan siitä, että mua vastapäätä oleva ihminen (tällä kertaa Kalevi) ei ole kuullut, mitä mä olen jossain kohdassa sanonut. Välillä tulee aikamoinen ristiriita, kun yrittää kasvattaa itseään pois kovaäänisyydestä ja toiset yrittävät saada selvää puheestani.

Tiistaina on sitten jännittävä ilta tiedossa, kun jääkiekkomestaruus on katkolla Tepsille Turussa. Ei jumaleissun, miten yhtä ottelua voikin jännittää niin kovasti! On vain yksi, meidän Tepsi!