Oli se mun Turun päiväni niin ihana ja iloinen, en edes muista, koska se olisi ollut niin iloinen. Katariinanmäellä tuli kans käytyä, kuten aina Turkuun lähtiessä. Tällä kertaa Karilla oli työtehtävä Katariinan siunauskappelilla, nippa nappa ehti antaa karkit ennen työtehtävän alkua. Olin ehtinyt mennä pappilan pihaan kuvaamaan, palatessani pappilasta takaisin hautausmaalle huomasin, ettei reppuni ollut siinä haudan reunakivellä, minne olin sen jättänyt. Seuraavassa vaiheessa suntio tulee vastaan arkkukärryn kanssa ja minä juoksen kappelin viertä, reppuni oli otettu talteen, koska oli luultu minun unohtaneen sen sinne reunakiven päälle. En minä tarvinnut kuin puhelimeni, sen takia en ollut ottanut koko isoa tavaramäärää. Mutta nyt näin, ensi kerralla toisin!