No, tänäänhän mulla alkaa messuavustajakoulutus, ihan olin lähellä sen unohtaa! Mutta miten se voi olla mahdollista minulle, joka muistan aina kaikki menot juuri niin kuin olen ne kalenteriini laittanut?  Tänään on touhua riittänyt heti alkuaamusta,  en ihmettele ollenkaan menon unohtumista. Touhukas päivä, joka on täynnä iloja ja hienouksia!

Juurikin näin, lauantainahan mulla on sitten ensimmäinen messuavustajakoulutuskerta, sitä on odotettu puoli tammikuuta! Onneksi ei sentään jää tähän tammikuiseen kertaan, vaan sitä on sitte helmikuussakin.  Iloisin mielin oon lähdössä mukaan, toivon, että se antaisi minulle valmiuksia toimia messuissa. Perjantain loppupäivälle toivon sitä tuttua hyvää fiilistä, sitä mitä mulla aina perjantaisin on, täynnä iloa ja jaksamista!

Tänään mulla on sellainen näppituntuma, että pitkin päivää on ollu hyvä päivä. Aamupäivällä kauppareissulta kotiin lähtiessäni yritin nappailla kiinni lumitähtiä, ihan mukavasti niitä laskeutui villakangastakilleni, käsineilleni ja kaulaliinalleni. Tänään vaan sitä hyvää mieltä tuli! Kahden lauantain mittainen messuavustajakoulutus olisi suunnitelmissa aloittaa, on kiva katella, mihin minusta vielä on. Sen vaan sanon, että kyllä tänään on ollu melkoinen päivä!

No, niitähän on tänään tullut melkoinen määrä! Kun lähdin koirien kanssa lenkille, voi vitsi, miten mahtavaa se oli! Toinen mahtava juttu olivat takille, kintaille ja kaulaliinalle leijailleet pienet lumitähdet, runopiirikin on mukavaa! Tänään kaikki on hienoa, mahtavaa, paljon iloa mahtuu kans mukaan! Ja nyt jaksaa iloita siitä, kun Huisku pyörii lumessa!

Näistä kaikista se päivä koostui tänään, kuinka mukavaa olikaan! Nyt olen kuunnellut mukavaa musiikkia, ollut vain iloinen. Nyt olin kerrankin ajoissa, kun ensimmäisellä kerralla olin myöhästynyt puoli tuntia. Mutta nyt olen kuunnellut Karelia-musiikkia, se on saanut hyvän mielen aikaiseksi. Tänään sain myös hiukset kuntoon kotiparturimme käydessä meillä, ihan supermahtavaa!

Kyl vaan, iloisen viikonlopun jälkeen on ollu ihan huippuhienoa aloitella uutta viikkoa. Tätä kaikkea en ole osannut missään vaiheessa aavistaa, toivoin kyllä, että ilonaiheet eivät tulisi niin valtavina ryöppyinä, niin kuin ne ovat tässä viimeisten viikkojen aikana tulleet. Mutta kaikkein mahtavinta on tänäänkin ollut se, että kintaat tulivat mukaan, en unohtanut niitä, vaikka ruoan kanssa hössätessä sekin oli lähellä. Tänään on kyllä ollut sen verran huikea päivä, Kaffemukissa otetut kuvat kasvattavat menossa olevan kortillisen kuvämäärän yli seitsemäänkymmeneen. Toki olen vähän niitä poistanutkin, mutta on siellä sen verran, että muutaman kymmenen saa paperisiksi. Iloa ja mahtavaa, hyvä, että tätä kaikkea on vaikka miten paljon!

Tänään otin ensimmäistä kertaa kaulaliinan langasta (7 veljestä Fasaani) tehdyt kintaat käyttöön, niitä oli mukava käyttää. Tunnen kiitollisuutta siitä, että äitini on jaksanut urakoida näin monta kinnasparia. Nyt on kysymys enää siitä, kuinka aktiivisesti jaksan pitää niitä lopputalven aikana. Salossakin on tulut aika reippaasti lunta, nyt on talven ihmemaa joka puolella keskustaa! Kyllä nyt on mukavaa, kun kintaissa on reilusti valinnanvaraa!

Iloa on mahtunut tähänkin päivään ihan kiitettävästi, muistaen torstaista yhteiskristillistä tilaisuutta, jossa kaikki Salossa toimivat kirkkokunnat olivat edustettuina. Oli rakennus, jossa kävin ensimmäistä kertaa. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt helluntaikirkossa, vaikka se on niin lähellä kotiani. Ensikohtaaminen oli ortodoksipappi Ionin kanssa, oli mukava kohtaaminen! Koirien kanssa oli mukavaa tänäänkin, vaikka Huiskun flexi poltti sormeeni aikamoisen rakon. En antanut sen haitata menoani, iloinen päivä kuitenkin!