Aamulla keitettiin omenahilloa ja illalla Huisku-ystävämme tuli meille yökylään. Autoin äitiä omenahillon laitossa ja samalla otin itse oppia, jos joskus innostun omenahilloa tekemään. Muutaman sanan ehdin kaupungilla ollessa Antin kanssa vaihtaa, hänkin oli tehnyt omenahilloa ja osasta omenoita mehua. Yksi toive mulla on tämän mainion kuljettajan eläkepäivien varalle, se on se, että vaikka valtaosa ajasta menee Virossa, hän ei saa unohtaa Suomea. Aina silloin tällöin voisi tulla Suomessa käymään, ettei ihan vallan pääsisi unohtumaan. Tätä mä toivon, varmasti moni muukin toivoo tätä samaa!