Osa meidän runokilpailuun lähtevästä porukasta oli ottamassa jo taka-askelia, suurin syy oli liian lyhyeksi koettu varoaika. Kun sitä valiteltiin, sanoin, että samanlainen varoaika se oli minullekin ollut, ihan yhtä lyhyt kuin muille. Minä en ainakaan siinä vaiheessa ollut valmis minkäänlaisiin taka-askeliin, varsinkaan nyt, kun runo on jo aika pitkällä. Tänään ehdin jutella muutaman sanan Jarin kanssa, niin päättäväinen olin, että varmasti huomasi!  Minä ajattelin, että käy meidän miten käy, on ollut hyvä olla mukana!