Ei ollut neljän kerran harjoittelu mennyt hukkaan! Muut olivat kerran ja kaksi poissa, minä olin kuorolaisista ainoa, joka oli käynyt harjoittelemassa kaikki kerrat, hyvä minä! Ja jaksoin, vaikka olin muissa harrastuksissa, koskaan ei ollut niin kiire, ettei olisi ehtinyt näitä punaisen veisukirjan lauluja laulaa. Huomasin, että kuorolaisten ystävyys oli syvennyt entisestään harjoitussession aikana, se oli mukavaa. Mutta laulaminen, se oli parasta kaikesta!