Olihan mulla kieltämättä aikamoisen kiireinen päivä, kehitysvammaisten kirkkopyhässä meni reilut puoli päivää, illalla vielä jaksoin kuoroon. Samanlainen oli Kirsinkin päivä, en tiedä, oliko hän paljonkaan minua pidempään kotona. Varsinainen päivä, täytyy sanoa! Ikinä en olisi kuvitellut sellaista päivää, piti oikein nauttia. Laulaminen oli tosi mukavaa, nyt piti vaan yrittää nauttia, kaikin mahdollisin keinoin.  Tänään on, elämä on, mahtavaa!