Tulin kotiin ranskan tunniltani ja olin iloinen, että mulla on se! Kaikista näistä tunneistani mä olen iloinen, mutta kaikkein iloisin olin aamupäivällä päästessäni Vladimirin kanssa kaupungille. Siis niin mahtavaa se taas kerran oli, kun toinen kysyy multa, mihin olen menossa, aina sitä sillankulmassakin pysähtyy sen verran, että ehtii vastata. Vitsi, millainen ranskan tunti oli, kieliopin pänttääminenkin oli mukavaa! Kyllä kaikki oli kohdillaan tänään, kuinka mahtaa olla keskiviikkona?