Olin menossa viron kielen kurssilleni, kävelin varovaisesti, kun jalka oli vielä kipeä asfalttitömäyksen seurauksena.  Menin suojatien yli sille puolelle, mistä Sirkkulan auto lähtee, Vladimir kysyi multa, minne olen menossa.  Muistin vielä, kuinka kovasti olin ajatellut häntä, matkalla Moision koululle kuljin pienen matkan paikkurin rinnalla. Voi vitsi, miten mahtavalta tuntui olla viron kurssilla just tänään, en osannut kuvitellakaan muuta!