Johtui siitä, kun koko ajan ajatukset pyörivät Jouko-enoni luona. Ei mun pitänyt pilata lomaani tällä, että mä ajattelen enoa, mutta näin on nyt. Eilinen onneniltatoiveenikaan ei voi pelastaa tätä päivää, mä olen itsekin yrittänyt tehdä siitä kutakuinkin samanlaisen kuin viikon muut päivät, mutta en ole onnistunut. Kai tää enosta huolehtiminen on vähän tehnyt sitä pahaa mieltä, varsinkin, kun tietää, miten vähän Mirjalla on elinaikaa jäljellä. Jäin tosi kauas puolen viikon fiiliksestäni, en tiedä, miksi näin oli, mutta nyt vaan oli näin. Yritän tehdä taas viikonlopusta sellaisen hyvän, mutta en oikein tiedä, miten tekisin sen. Voin ainakin yrittää!