Tulin Perniöstä takaisin Saloon, kuinka onnellinen olinkaan siinä kohtaa, kun menin Pahkavuoren lenkin! Olin väsyksissä, mutta tosi onnellinen, kun olin sen tehnyt. Muutama sana tuli Mikon kanssa vaihdettua, oli se jo mukavaa. Mun pitää kysyä, millaisena Mikko haluaa nähdä minut lomansa jälkeen.

Seisoin muutaman minuutin tätini haudalla, muistin, miltä se oli tuntunut kaksi vuotta sitten uurnanlaskun aikoihin. Silloin tunne oli aika tavalla erilainen kuin nyt. Mutta kuitenkin olin tosi iloinen, sydämeen hiipi iso ilo, joka pysyi siellä koko matkan, myös kierroksilla.

Nero oli tosi tyytyväinen palatessani kotiin, hän alkoi heti kehrätä täysillä kierroksilla. Jotenkin minusta tuntui, että Hannele-tätini seurasi kulkuani. Niin minusta oli tuntunut silloin, kun laskimme hänen uurnaansa, mutta nyt se tuntui ihan selkeästi. Nyt tiedän, että elämä on tässä ja nyt.