Lauantaina olin odottamassa Märyn vuoron linja-autoa, aattelin, että sillä mä pääsen tosi hyvin Halikon kirkonkylälle. Kuirolla ollessani Mikko meni siitä ohi, liekö arvannut löytävänsä mut sieltä. Ei kai! Perjantainakaan en hermostunut Mikon läpänheitosta, miksi olisin! Kehitysvammaisten kirkkopyhä oli tosi mahtava, kaikki oli niin hyvin kuin vain voi olla, vieläkään en oikein ymmärrä, missä kaikessa sitä on saanut olla mukana. Kirpputorilla en ollut ehtinyt käydä ollenkaan, joten sitä suurempi syy sinne oli mennä. Hauskaa ja mahtavaa mulla oli, en ymmärrä, miksi se kaikki on osunut juuri tähän kohtaan!