Ainakin sikäli, että Kauhajoen tapahtumien aiheuttamaa pahaa oloa on saanut hiukan purettua. Aamupäivällä menin kiekan Märylle, onneksi autossa ei ollut ketään, että Jashar ja minä saatiin rauhassa purkaa niitä ajatuksia, mitä se meissä herätti. Saman tien toivottiin, ettei sitä samaa tulisi Saloon tai lähistölle. Illalla runopiiri alkoi tunnin normaalia myöhemmin, joten ehdin ihan mukavasti Salon kirkolle hartaushetkeen. Ajattelin, että onneksi mulla on näitä ystäviä, joiden kanssa on voinut jutella. Ja tietysti äiti, jonka kanssa voin puhua mitä vain. Siis näin hyvin asiat on mulla, mutta ei ihan kaikilla.