En tajunnutkaan, miten hyvä fiilis mulle tuli! Olin Kukonkalliolla Hilkkaa katsomassa, hänen ilmeensä ei unohdu koskaan! Silmät loistivat, vaikka veljenpojantytär (minä) oli kulkemassa huoneen ulkopuolella. Puhe oli hidastunut, mutta joistain sanoista sai ihan hyvin selvää. Lausuin Hilkalle oman kesärunoni vuodelle 2008, lauloin muutaman virren. Voi vitsi, miten hän iloitsi runosta ja virsistä, en tiedä, ymmärsikö huonekaveri jotain, mutta minä halusin laulaa myös hänelle. Kaiken kaikkiaan päivästäni tuli hyvä, sain tosta Kukonkalliolla käymisestä sen kaikkein parhaimman mielen.

Kunpa voisin iloita tästä jutusta, olla iloinen siitä, kun näin Hilkan iloisena. Tuli sellainen fiilis, että kaikki on kohdillaan. Saisinpa tästä itselleni jotain hyvää. Kaikki on niin hyvin, toivottavasti seuraavakin kerta olisi taas yhtä hyvä, toivottavasti ei menisi monta kuukautta taas seuraavaan kertaan.