Niin parasta, niin mahtavinta ja ihan just nyt! Kuka sanoikaan, ettei voisi olla sitä parasta. Tänään on vaan niin mahtavaa! Kyllä sen äidin toiveen ymmärtääkin, just sen ettei ihan tuntitolkulla olisi. Mutta tää vaan on niin mukavaa,  eihän lorvikatarri saa iskeä silloin, kun on äidin kanssa. Mutta tänään on kaikki hyvin, kun Vilpas toivon mukaan voittaa!

Niin taputa! No kyllä on tosi vahva usko Vilpuraan ainakin nyt, kun Karhubasket kaatui Salossa. Mähän uskon Vilpuraan, koko Salo uskoo!  Tänään on sellainen fiilis, että kyllä me uskotaan, kyllä me luotetaan!  Nyt vaan Kauhajoelle kaikkein paras kannustus päälle tänään, kyllä se tasoittava voitto sieltä vielä tulee! Kyllä mä uskon, että pelaajilla ja faneilla  on usko kohdallaan!  On vain yksi, meidän Vilpas!  Melkein pitää jo laittaa Vilppaan lippiskin päähän, se on tosi tärkeää olla mukana! Vilpas Salo, punavalkoinen!

Eikä se ole edes maailmanloppu! Välillä vaan tulee reagoitua niin kuin se olisi maailmanloppu, mutta todellisuus on kyllä jotakin aivan muuta. Tänäänkin huomasin todenneeni asian, olin kirjoittanut päiväkirjaankin, että ei se ole yhdestä päivästä tai muutamasta minuutista kiinni. Ensi ja seuraavalla viikolla on vielä, joten siltä osin voin olla huoleti. On siinä vielä sekin, että saadaan huhtikuun puolella korvaavat tunnit tehtyä, sekin on hyvä asia. Nyt vaan pitää muuttaa käytös niin, että näistä kansalaisopiston tuntien peruuntumisista ei vetäisi reagointia niin överiksi!

No ei todellakaan, mutta syykin oli selvä. Nimittäin se, että meidän italian tuntimme oli tämän päivän osalta peruttu. Perumisen syytä en tiedä, koska keskiviikkona tulleessa sähköpostissa ei ollut mitään syytä perumiseen. Mutta nyt sitten tiedetään, missä kohtaa korvataan, joten siltä osin on kaikki ok. Tänään on suunnitelmissa vielä musan kuuntelua ja iloista fiilistelyä kohti konsertteja ja viimeisiä kertoja kansalaisopistolla!  Iloista loppukevättä kaikille mun upeille kurssikavereilleni! Ja nyt nautitaan näistä kevään viimeisistä kerroista, mitä kansalaisopistolla on!

On ilman muuta se, kun lenssu alkaa olla jo voitettu kanta. Inhottavaa se oli, kun se tuli just keskelle konserttien valmisteluita, mutta eihän sille mitään voi, kun sen tartunnan saa. Nyt alkaa olla jo aika hyvä, mutta kyllä mä olen tänäänkin ollut kerta kaikkiaan vihainen tämän lenssun päälle. Olin pettynyt siihen, että en ollut kyennyt suojelemaan äitiäni lenssulta, mutta enpä minäkään ollut lenssulta suojassa, joten íhan turhaan sitä kiukustui. Äiti sanoi, että hänen lenssutartuntansa ei ole välttämättä edes tullut minulta,  joten siitäkän syystä minun ei olisi tarvinnut olla kiukkuinen. Hyvä niin, äitini ei koskaan reagoi yli!